Key Westin reissulle lähdettiin aamulla kukonlaulun aikaan (kukko tosin nähtiin vasta 300 kilometrin päässä). Määränpäähän saavuttiin lähempänä puolta päivää. Osa kävi veneilemässä, osalle riitti tutustuminen paikallisiin nähtävyyksiin (lähinnä ravintoloihin ja myymälöihin), maisemissa riitti myös katseltavaa. Turistisesonki oli jo ohi, taisimme olla ainoa turistibussi tuolloin Key Westissä.
Sana Key ei siis kuitenkaan tarkoita avainta tässä yhteydessä vaan saarta.
Rankasta reissusta palattiin vasta puolen yön aikaan, kaikki olivat aivan puhki viimeisen klo 22 aikaan syödyn "päivällisen" jälkeen. Olisi pitänyt ottaa sittenkin se pienempi pihvi. Koot olivat 6, 9 ja 12 oz (unssia).
Bussikuskilla riitti juttua, joidenkin mielestä hieman liikaakin. Tulipahan käytyä läpi illan aikana politiikan kiemuratkin... jenkit pelkäävät muslimeja ja demokratiaa, ainakin jotkin amerikkalaistuneet suomalaiset...
Torstaina pidimme Finland-Haalilla harjoitukset ja tämän jälkeen Miamin kierrokselle. Rahvas näki, miten Dollarilla pääsee. Lopulta pääsimme myös nauttimaan ansaitusta tauosta, henkilökohtaisesti söin elämäni parhaan katkarapuaterian juuri Miami Beachin sataman ravintolassa. Pääsimme myös kastelemaan varpaita Miami Beachin "biitsille".
Perjantai-iltana on varsinainen konserttimme pitkällä ohjelmistolla, harjoitukset alkavat aivan kohta. Päivitän taas tilannetta huomenna, yritetään laittaa myös videota tänne blogisivuille.
Auringonnousu bussista nähtynä pilven takaa. Key Westin matka alkoi.
Keys-saarien lomassa kanavia / jokia
Key Westiin menevä silta oli mahdottoman pitkä. Jos haluat tietää, montako mailia niin voit katsoa vaikka Wikipediasta. Meille se oli tarpeeksi pitkä.
USA:n eteläisin hotelli. Eteläisin baari. Eteläisin huoltoasema. Eteläisin vasemman käden hansikkaiden myymälä. Näitä löytyi...
Ärsyttävä tötterö oli laitettu merkiksi Amerikan Yhtysvaltojen eteläisimpään kolkkaan. Kaikki otattavat kuvia tämän betonipömpelin lähellä, miksi emme mekin?
Osa kuorolaisista ehti kuvaan. Loput voit kuvitella kuvan oikean laidan toiselle puolelle. Bussikuskilla oli kiire, niinkuin koko ajan muutenkin.
Kuvassa on jotain surrealistista. Liikennejärjestelyt toimivat kuitenkin ihan hyvin.
Korkeita tornitaloja riitti. 70-80 kerrosta taisi olla korkeimmissa. Kuulemma New Yorkissa korkeus on tuplattu. Muurahaisperspektiivi oli kuitenkin päivän sana.
Haitilainen hautausmaa. Tuskin tämäkään olisi meidän Blogisssa, jollei bussikuski nimenomaan olisi mainostanut, että Michael Jacksonin Thriller oli kuvattu juuri tällä hautausmaalla. Pitipä paikkaansa tai ei, hieman erikoinen ympäristö kuitenkin suomalaiselle.
Jouduimme käymään hotellissa, minkä ulkoasu ja hintataso oli selvästi turistiluokan yläpuolella. Olimmekohan me jonkinlaisia nähtävyyksiä hotellissa?
Kuoron sihteeri Timo löysi omituisia kännyköitä, jotka oli sidottu seinään kiinni jollain johdolla. Outoa?!?
Timon paita onneksi välitti viestin, ettemme pitäneet pelkästään Miamista.
Eläkeläiset Miami Beachin golfkentän laidalla.
Golfkenttä taustalla ei ole tärkeää, vaan koko reissun osallistujat!
Satunnaisia matkustajia...
Tutut ja sukulaiset löytävät toivottavasti tästäkin kuvasta tuttuja.
Hotellikierros läheni loppuaan....
Tämäkin hotelli oli alle 100 vuotta vanha. Kuulemma jos törmää yli satavuotiaaseen, pitää olla varovainen. Tuo yli satavuotis on todennäköisesti ihminen, rakennukset ovat nuorempia.
Hotellin uima-allas. Meillä on vähän pienempi. Mutta tunnelma on intiimimpi.
Satunnaisia turisteja Miami Beachin rannalla.
Atlantin tyrskyt.
Auringonlasku toissa päivänä jäi näkemättä Key Westissä. Bussin ikkunasta ikuistettuna oranssi hetki.
Kuoron puolesta
Kari
2-tenori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti